127639945
Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

 

Tunne Kreikkasi -valikko käsittelee Kreikka-aihepiiriä...

************
 

Mikis Theodorakis 1925–2021

 

Kuva: Bert Verhoeff / Anefo, CC0, via Wikimedia Commons 

 

Mikis Theodorakis syntyi Chiosin saarella 29. heinäkuuta 1925. Perhe muutti useasti Kreikan sisällä isän työn vuoksi. Jo lapsena Theodorakis tiesi haluavansa säveltäjäksi. Hän aloitti musiikkiopintonsa Ateenan konservatoriossa. Ensimmäisen konserttinsa hän piti 17-vuotiaana. Theodorakis kokosi ensimmäisen orkesterinsa Kreetalla, jonne hän myös perusti Kreetan musiikkikoulun. 50-luvulla Theodorakis muutti vaimonsa Myrton kanssa Pariisiin, jossa hän jatkoi musiikkiopintojaan.

 

Theodorakis vaikutti aktiivisesti paitsi musiikin myös politiikan saralla. Usein molemmat liittyivät erottamattomasti toisiinsa. Theodorakis liittyi toisessa maailmansodassa Kreikan kansan vapautusarmeijaan (ELAS), joka taisteli natsimiehitystä ja akselivaltoja vastaan. Tämän vuoksi toista maailmansotaa seuranneessa sisällissodassa Theodorakis pidätettiin ja hänet lähetettiin ensin Ikarian vankileirille ja myöhemmin Makronisoksen saarelle, jossa hän monen muun tavoin joutui kidutetuksi.

 

Vuonna 1964 Theodorakis valittiin edustajaksi Kreikan parlamenttiin EDA:n (Yhdistynyt demokraattinen vasemmisto) jäseneksi. Hänen mielipiteensä ja musiikkinsa eivät miellyttäneet kaikkia. Theodorakiksen töitä sensuroitiin ja osa hänen musiikistaan oli esityskiellossa. Kun juntta astui valtaan vuonna 1967, Theodorakis ensin vangittiin ja myöhemmin määrättiin kotiarestiin aina vuoteen 1970 asti, jolloin hänet karkotettiin Pariisiin. 

 

Theodorakis oli yksi näkyvimmistä juntanvastaisista hahmoista niin Kreikassa kuin sen ulkopuolellakin. Hän järjesti maailmankiertueita ja tapasi muun muassa vaikutusvaltaisia poliittisia henkilöitä sekä samalla toi tunnetuksi maansa poliittista tilannetta. Theodorakis matkusti Suomeen marraskuussa 1970 Suomen ylioppilaskuntien liiton kutsumana. Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin hänen kunniakseen konsertti, jossa Arja Saijonmaa lauloi Theodorakiksen lauluja suomeksi. Säveltäjä innostui tästä niin, että kutsui Saijonmaan esiintymään omalle maailmankiertueelleen. Saijonmaa kertoo kokemuksistaan maailmankiertueelta kirjassaan Nuori alaston nainen

 

Theodorakis palasi takaisin Kreikkaan heinäkuussa 1974, kun juntta oli kaatunut.  Hän jatkoi politiikassa ja istui pitkään Kreikan parlamentissa sekä toimi ministerinä Konstantinos Mitsotakiksen hallituksessa. Rakkaus Kreikkaa ja sen asukkaita kohtaan säilyi läpi Theodorakiksen elämän vastoinkäymisistä huolimatta. Theodorakis puhui rauhan, kulttuurin, koulutuksen sekä Turkin ja Kreikan suhteiden parantamisen puolesta.

 

Theodorakis jää historiaan yhtenä Kreikan merkittävimmistä säveltäjistä. Hänen laaja tuotantonsa sisältää muun muassa sinfonioita, oopperoita, elokuvamusiikkia sekä pianokonserttoja. Hän sai töihinsä vaikutteita rebetikomusiikista ja toi myös sinfonioihinsa populaarimusiikista tuttuja elementtejä kansansoittimien ja rytmien avulla. Theodorakis sävelsi musiikin muun muassa elokuviin Z-hän elää! ja Kerro minulle Zorbas, josta suomalaisille tunnetuin sävellys lienee Zorbaksen tanssi. 

 

Kreikkalainen ja kansainvälinen runous sekä antiikin myytit innoittivat Theodorakista. Hän sävelsi musiikkia muun muassa Giorfos Seferiksen, Yannis Ritsoksen, Pablo Nerudan ja Federico García Lorcan runoihin. Mauthausen-sarjaa, joka on tehty Iakovos Kampenellisin runoihin, pidetään Theodorakiksen parhaimpana työnä ja kauneimpana holokaustia käsittelevänä musiikkiteoksena.  Samanlaisen kunnian on saanut myös Axion Esti -oratorio, jonka Theodorakis sävelsi Odisseas Elitiksen samannimisen runoelman runoihin.

 

Theodorakiksen viimeiseksi jääneen 96-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Ateenassa järjestettiin 20. heinäkuuta konsertti, jossa Ateenan orkesteri esitti Theodorakiksen sävellyksiä. Tilaisuus oli ilmainen ja avoin kaikille, Theodorakiksen tyyliin sopivasti. 

 

Syksy 2021 toi mukanaan surullisia uutisia. Mikis Theodorakis kuoli kotonaan Ateenassa 2. syyskuuta 96 vuoden ikäisenä. Hän oli kärsinyt sydänongelmista jo pidempään. Theodorakiksen kuoleman vuoksi Kreikkaan julistetiin kolmen päivän suruaika. Theodorakis oli testamentissaan toivonut saavansa viimeisen leposijan Kreetalta Haniasta, Galatasin kylästä, jonne myös hänen vanhempansa ja veljensä on haudattu. Toive toteutui ja Theodorakis haudattiin torstaina 9. syyskuuta.

 

Linkit: 
Arja Saijonmaa laulaa Theodorakiksen lauluja Vanhalla ylioppilastalolla: Arja Saijonmaa and Mikis Theodorakis 1970
 

Theodorakiksen kunniaksi järjestetty konsertti Kallimarmarolla 24.6.2019:

"Εισαι Ελληνας! Αυτο που ησουν καποτε θα γινεις ξανα"

 

Lähteet: 
Yle.fi Elävä arkisto – Theodorakis
Mikis Theodorakis, Wikipedia 
Greek Reporter, 29.7.2021 
Ellines.com
peoplesworld.org 7.9.2021

 

*************

25. maaliskuuta – Kreikan kansannousun päivä

25. marraskuuta kreikkalaiset juhlistavat Kreikan vapaussotaa ja Kreikan vapautumista Osmanien valtakunnasta.



Vuonna 1453 Osmanien valtakunta kukisti Bysantin valtakunnan ja Kreikka joutui turkkilaisvallan alle. Tätä kesti lähes 400 vuoden ajan. Lopulta ajatus itsenäisyydestä alkoi elää. Vuonna 1814 perustettiin Odessassa Ystävien Seura (Filikí Etería), jonka päämääränä oli Kreikan itsenäisyys ottomaanien vallasta. Seuran kuuluisimpiin jäseniin kuuluivat muun muassa sen johtaja Aléxandros Ypsilántis ja kenraali Theódoros Kolokotrónis.

 

Vapaussodassa ei ollut vain yhtä rintamaa, vaan taisteluita käytiin usealla rintamalla helmikuusta 1821 aina vuoteen 1829 asti. Ensimmäisessä taistelussa Ystävien Seuran johtaja Ypsilántis joukkoineen ylitti osmanien vallassa olevaan Moldovan Prutjoen. Vaikka heidät kukistettiin, vallankumousaate oli levinnyt eri puolille Kreikkaa, muun muassa Peloponnesokselle sekä usealle saarelle. Syyskuussa 1821 Kolokotrónis ja hänen joukkonsa saivat vallattua Tripolin, joka oli tärkeä osmanien hallintokaupunki Peloponnesoksella. Kreikkalaisten onnistui pitää Peloponnesosta hallussaan usean vuoden ajan ja torjua kolme osmanien valloitusyritystä.   

 

Theódoros Vryzákis - Poistuminen Mesolongista (1853)

 

Vapaussotaa kesti siis kahdeksan vuotta. Sisäiset ristiriidat tuottivat välillä suuria vaikeuksia, mutta kaikesta huolimatta kreikkalaiset taistelivat urheasti suurilukuista vihollista vastaan. Tukea saatiin myös muualta, muun muassa Iso-Britanniasta, Ranskasta ja Venäjältä. Nämä kolme maata tuhosivat Turkin merivoimat Navarinon lahdella vuonna 1827. Lopulta Turkin sulttaani Mahmud lopetti taistelut ja tunnusti Kreikan itsenäiseksi vuonna 1829. Kreikan itsenäisyys tunnustettiin 3.2.1830, jolloin tunnustajina olivat Iso-Britannia, Venäjä ja Ranska.

Vapaussodan muistopäiväksi valittiin 25. maaliskuuta. Samana päivänä ortodoksinen kirkko juhlii Marian ilmestyspäivää.

 

Theódoros Vryzákis - Kiitollinen Kreikka (1858)
Maalauksessa Kreikka esitetään naisena, jonka ympärille vapaussodan sankarit ovat kokoontuneet.

 

Juhlallisuudet
Kuten 28. lokakuuta vietettävää Óhi-päivää, myös maaliskuun kansallispäivää juhlistetaan sotilas- ja oppilasparaatein sekä seremonioin. Päivä on kansallinen vapaapäivä ja tavallisesti sitä vietetään kokoontumalla yhteen perheen ja ystävien kesken. Koska kansallispäivän osuu paaston ajalle, juhlaruokana syödään kummeliturskaa (kreik. bakaliáros).

Vuonna 2021 vietetään kansannousun juhlavuotta, kun vapaussodan alkamisesta tulee kuluneeksi 200 vuotta.

 

Lisää tietoa löydät kreikaksi esimerkiksi täältä.
Täältä saat tarkempaa tietoa vapaussodan 20 tärkeästä vaiheesta (englanniksi).

                                                                                                                                                                                         Teksti: Henna Salmi

 

 

Kreikan sotilasjuntan vallankaappaus 21.4.1967 ja sen seuraukset

Keskustapoliitikko Geοrgios Papandreou oli valittu Kreikan pääministeriksi vuonna 1964. Pääministeri Papandréou ja kuningas Konstantin II joutuivat vakaviin erimielisyyksiin, jotka johtivat hallitukseen eroon vuonna 1965. Samaan aikaan Kreikan yllä leijui uhka sodasta Turkin kanssa. Tämän sekä vasemmiston ja Papandreoun suosion kasvun vuoksi oikeistolaiset everstit kaappasivat Kreikassa vallan 21. huhtikuuta 1967. Heidän mukaansa teon tarkoituksena oli estää vasemmiston seuraavalle päivälle suunnittelema vallankaappaus. Juntan keskushenkilöinä olivat kolme everstiä: Giorgios Papadopoulos, Nikolaos Makarezos ja Stylianos Pattakos.

Juntta saneli kansalle tiukat säännöt. Maahan julistettiin täydellinen sensuuri ja kaikki yli kolmea henkeä suuremmat julkiset kokoontumiset kiellettiin. 24. huhtikuuta poliittiset puolueet kiellettiin ja 5 000 kommunistia pidätettiin, samoin entinen pääministeri sekä hänen poikansa Andreas Papandreou. Ateenan keskustassa vallitsi iltaisin ulkonaliikkumiskielto ja tankit vartioivat kadulla poliittisesti tärkeiden rakennusten lähettyvillä.

Juntan ajan elämä oli vaikeaa. Jos jonkun epäiltiin juonivan maata tai siis sen johtoa vastaan, hänet saatettiin ilman näkyvää syytä ottaa kuulusteluun. Varsinkin kommunistit tai siitä epäillyt olivat juntalle suuri vaara. Juntan ajan kuulusteluissa keinot olivat raakoja ja kidutus oli yksi kuulustelumenetelmistä. Tällä haluttiin osoittaa kansalle, mihin sääntöjen noudattamatta jättäminen johtaa.

Kun vielä ennen juntan aikakautta Kreikka oli monarkia, vuonna 1973 pidetyn, kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan vilpillisen, kansanäänestyksen jälkeen pääministeri Papadopoulos julisti Kreikan tasavallaksi. Maanpaossa elävä kuningas Konstantin II menetti valtaistuimensa ja Papadopoulos julisti itsensä, ilman vaaleja, Kreikan presidentiksi.

 

Ateenan teknillisen korkeakoulun kansannousu

 Juntan aikana moni taho kuitenkin kapinoi raakaa hallintoa vastaan ja halusi palauttaa demokratian maahan. Vuonna 1973 marraskuun puolivälissä 5 000 työläistä ja opiskelijaa osallistui Ateenassa juntanvastaisiin mielenosoituksiin. Ne huipentuivat 17. marraskuuta Ateenan tekniselle korkeakoululle. Opiskelijat olivat linnoittautuneet sisälle rakennukseen, josta he mm. lähettivät radiolähetyksiä kannustaen kreikkalaisia nousemaan junttaa vastaan.

 

 


Maan johto totesi kansannousun niin vaaralliseksi, että se määräsi Ateenaan piiritystilan ja komensi armeijan tankkeineen koululle aamuyöllä 17. marraskuuta. Radiolähetyksessä voi kuulla, kuinka opiskelijat pyytävät sotilaita olemaan nostamatta aseita heitä vastaan, olivathan he aseettomia ja samaa kansaa. He myös pyysivät sotilaita liittymään heihin taistelussa diktatuuria vastaan. 

 

Noin kolmen aikaan yöllä tankki ajoi läpi korkeakoulun porteista. Syntyi paniikki ihmisten yrittäessä juosta karkuun tai piiloutua. Ei ole olemassa selvää tietoa siitä, kuinka moni ihminen menetti henkensä korkeakoululla sinä yönä. Virallisten tietojen mukaan korkeakoululla ei tapettu ketään, mutta 24 ihmistä kuoli korkeakoulun ulkopuolella ja useat loukkaantuivat yhteenotoissa. Muiden lähteiden mukaan kuolleita olisi ollut paljon enemmän.

 

Väkivaltaiset tapahtumat Teknillisellä korkeakoululla muuttivat Papadopouloksen kannattajien, muun muassa Yhdysvaltojen, suhtautumista sotilasjunttaa kohtaan. Kyproksen kriisin epäonnistunut hoito oli ratkaiseva asia, joka johti juntan kaatumiseen vuonna 1974. Sotilasjuntan aikaa kesti siis seitsemän vuotta, vuodesta 1967 vuoteen 1974.

 

 

Muisto elää

Joka vuosi 17. marraskuuta Kreikassa vietetään Ateenan teknillisen korkeakoulun tragedian muistopäivää. Vuoden 1973 kansannousun tunnuslause ”Psomi, pedia, elefteria!” (”Leipä, koulutus, vapaus!”) on tuttu vauvasta vaariin. Samana päivänä Ateenan keskustassa järjestetään mielenosoitus, jossa mm. kommunistisen puolueen kannattajat marssivat iskulauseitaan huutaen tekniseltä korkeakoululta Syntagma-aukion kautta Amerikan suurlähetystön edustalle.

 

 

Teknillisen korkeakoulun pihalla on edelleen näkyvillä vanha portti, jonka läpi tankki ajoi. Vasemmalla näkyvä Agamemnon Markisin luoma patsas on asetettu portin viereen teknillisen korkeakoulun kansannousussa kuolleiden muistoksi.

 

Teknillisien korkeakoulun tapahtumien vuoksi tehtiin päätös, jonka mukaan poliisi, armeijasta puhumattakaan, ei vieläkään saa astua jalallaan minkään kreikkalaisen korkeakoulun alueelle. Viime aikoina Kreikassa on keskusteltu lain kumoamisesta yleisen turvallisuuden nimessä, mutta virallista päätöstä ei ole vielä saatu aikaan.

 

Tässä linkki kreikankieliseen videoon, jossa on paljon videoaineistoa 14.-17.11.1973 olleesta kansannoususta.

Päivitys 16.11.2021: ERT:n julkaisema kreikankielinen dokumentti Teknillisen korkeakoulun tapahtumista silminnäkijöiden kertomana. 

 Henna Salmi

 ************  

28. lokakuuta

Vuosittain 28. lokakuuta Kreikassa vietetään kansallista juhlapäivää, Ei-päivää (Επέτειος του Όχι). Tuona päivänä vuonna 1940 Kreikan diktaattori Ioánnis Metaxás (kreik. Ιωάννης Μεταξάς, 1871-1941) sai käsiinsä Italian ultimaatumin eli uhkavaatimuksen: Jos Kreikka ei antaisi Italialle lupaa tulla maahan ja ottaa haltuunsa sille strategisia alueita, Italia julistaisi sodan Kreikalle.

Greek_Army_during_Primavera_Offensive_Klisura_March_1941Greek_Army_during_Primavera_Offensive_Klisura_March_1941

 

Metaxás kieltäytyi luovuttamasta Kreikkaa italialaisten sotavoimien käyttöön. Sen seurauksena Italia julisti sodan Kreikalla ja hyökkäsi maahan Albanian rajan yli. Vaikka Kreikka oli pyrkinyt pysymään erossa toisesta maailmansodasta, se oli nyt osallisena siinä.

Ensimmäisen kerran marraskuun 28. päivän tapahtumia muisteltiin jo seuraavana vuonna, jolloin Ateenan yliopiston keskusaulassa pidetään puheita sinne kokoontuneille opiskelijoille. Vuodesta 1942 lähtien 28. lokakuuta on juhlittu julkisesti óhi-päivän nimellä. Päivän tekee erikoiseksi muun muassa se, että siinä missä muut maat juhlivat sodan loppumista, Kreikassa juhlitaan sodan alkamispäivää. Tarinan mukaan Metaxás olisi uhkavaatimustaan lukiessa todennut lyhyesti "Òhi (ei)".  Todellisuudessa hänen on kerrottu todenneen "Olkoon siis sota!". Òhi-sanasta tuli kansan lyhyt ja ytimekäs vastalause Italialle. Kreikkalaisille 28 lokakuuta on päivä, joka edustaa rohkeutta, sankaruutta ja solidaarisuutta. Sitä ettei anneta periksi, vaan pidetään yhdessä omia puolia suurenkin vastuksen edessä. 

 

 

28. marraskuuta on kansallinen juhlapäivä niin Kreikassa kuin Kyproksella. Ei-päivän juhlintaan kuuluvat sotilas- ja oppilasparaatit sekä liehuvat Kreikan liput niin julkisissa rakennuksissa kuin kadulla. Valitettavasti koronaepidemian vuoksi kaikki vuoden 2020 paraatit peruttiin. Vaikka yleisiä juhlallisuuksia ei järjestettykään, se tuskin vei merkitystä siitä, minkä vuoksi marraskuun 28. päivää juhlitaan tällöin jo 80. kertaa.

 

 

Tästä voit katsoa videon siitä kuinka óhi-päivää juhlittiin vuonna 2019.

Täältä löytyy kreikankielinen video toisen maailmansodan tapahtumista Kreikassa.

Henna Salmi, sihteeri

 

************  

Voiko tätä kieltä koskaan oppia ... kun sillä on omat aakkosetkin?

 

Kysymys tehdään usein minulle kreikan kielen opiskelun alkuvaiheessa. Kalenteri näytti vuotta 2000, kun syyskuussa alkaneelle alkeiskurssilleni saapui Leena Kajander. Nyt vähän yli seitsemän vuoden ja yli kolmensadan oppitunnin jälkeen voin ylpeänä esitellä ystäväni Leenan esimerkkinä myöntävästä vastauksesta.

"Haaveeni kreikan kielen opiskelusta oli kytenyt pitkään. Sen toteuttaminen alkoi heti, kun löysin siihen aikaa", sanoo Leena, jonka kiinnostus antiikkiin oli herännyt jo kouluvuosina latinaa opiskellessa. Sitten tuli matkustelu, josta hän toteaa: "En ollut saanut irti niin paljon asioista kuin olisin halunnut, joten ajattelin kielen opiskelun avaavan uusia maailmoja Kreikassa".
Näin sitten todellisuudessa tapahtuikin. Kieli avasi uusia ulottuvuuksia Kreikan kulttuuriin, kuten musiikin ja kirjallisuuden. "Periksi ei kannata antaa missään vaiheessa, vaikka eteen astuvat kielen vaikeudet", painottaa Leena.

Opiskelussa häntä auttoi kiinnostus kieliin. Pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi Leena hallitsee hyvin saksaa ja venäjää. Suuri merkitys on varmasti myös sillä, että hän on koulutukseltaan äidinkielen opettaja. Kielen merkitys on hänen mielestä A ja O. "Ilman kieltä en olisi päässyt näin syvälle asioihin", hän korostaa.

Kielen ahkera opiskelu puolestaan on rikastuttanut Leenan matkoja. Enää normaalit turistimatkat eivät tyydytä häntä. Kun maan tuntemus on kasvanut, matkan voi suunnitella kiinnostuksen kohteiden mukaan. Vuonna 2004 oli pakko käydä Ateenassa. Seuraavana vuonna Leena kiersi Kykladien saaristoa. Viime kesänä puoleensa vetivät muiden muassa Meteoran luostarit, kahlailu muinaisessa Manalan virrassa ja Ali Pashan linnoitus.

Samanaikaisesti matkoista on tullut pitempiä. Viime kesänä kolme viikkoa riensi miltei huomaamatta. Kaikki onnekkaat ystävät, joita Leena on kutsunut maistamaan herkkujaan, voivat epäröimättä todeta, että Kreikan keittiön vaikutus on myös rikastuttanut hänen muutenkin upeaa ruuanlaittotaitoa. Omaa roolia ovat näytelleet myös meidän ydinporukan kesätapaamiset joko "kesäyliopiston" tai vain piknikkien ja lauluiltojen merkeissä. Yhdistyksen elojuhlat ja pikkujoulut ovat pitäneet palikat koossa Kreikka-palapelissä.

Yksi ulottuvuus kielen opettelemisessa on ollut kreikkalaisten elementtien sisällyttäminen Leenan käsityöharrastukseen. Pitkään miniatyyrintekoa harrastanut ryhmä päätti vaihtaa suuntaa ja siirtyä nukkekodeista katselulaatikkojen tekoon. Kun vielä aihekin oli vapaa, Leenalla Kreikka-teema pääsi tässäkin valtamaan tilaa. Niin yhdistyksemme jäsenet ja ystävät kuin laaja yleisökin on saanut ihailla näitä töitä, kun ne ovat olleet eri paikoissa näytteillä. Pitsejä ompeleva mummo kaivopihassa, leipiä paistava mummo sitruunapuun vieressä, buzukia soittava ja tavlia (backgammon) pelaavat ukot ovat liikuttavia töitä. Mummot ovat keskeisessä asemassa Leenan töissä.

Leena suhtautuu tähänkin asiaan rennosti mutta vakavasti. Hän menee pintaa syvemmälle ja tutkii asioita perin pohjin ennen kuin ryhtyy toteuttamaan niitä. Jokainen esine uunilapiosta buzukiin ja kaivosta tiskihyllystöön on tutkittu pieniä yksityiskohtia myöten. Mitat ovat tarkkoja, ja toteutus kokonaisuudessaan oikean näköistä. Muistakaa katsoa Leenan mummoja silmiin. Mummot saattavat puhua teillekin.

Yksityiskohtien tutkiminen on kovaa ja työlästä hommaa. Leena on selaillut kirjoja ja surfannut internetissä yökausia, ennen kuin tyydyttävä vastaus on löytynyt häntä vaivaaviin kysymyksiin. Kirjojen parissa työskennellyt opettaja valitsi käsityön ikään kuin "henkireikänä" ja vastapainona kirjoihin. Nyt hän toteaa itsekin, ettei kirjoista pääse koskaan eroon, ei edes silloin kun tekee käsillään jotakin. Nämä kaksi asiaa menevät limittäin. Kreikan kieli auttaa Leenaa tietoa hakiessa, mikä vuorostaan kehittää hänen kielentaitoa.

Matkustaminenkin on nyt entistä antoisampaa. "Nyt Kreikassa katselen eri silmin esim. ikkunoita, pihoja tai katukivetyksiä". Olisiko seuraavaksi tulossa katselulaatikoita katumaisemista? Kysymykseen Leena vastaa haastattelun lopussa hymyillen: "Saapas nähdä, aiheeni ovat kuin kielen opiskelukin - ne eivät lopu koskaan", ja tarkistaa samalla treffiemme aikaa ensi keskiviikon kurssille, ja… eiku näkemisiin sitten taas!

Dimitris Mizaras (haastattelu on tehty vuonna 2008)

 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?